Jumala ei hylkää

"Sinuun luottavat kaikki, jotka tuntevat sinut. Sinä, Herra, et hylkää ketään, joka etsii sinulta apua." (Ps.9:11)

Jumalan lapsena voin olla varma, ettei Isä hylkää lastaan. Jumala ei hylkää ketään, joka etsii apua häneltä. Raamatussa sanotaan myös, että Jumala pysyy uskollisena. Hän pysyy uskollisena silloinkin, kun me olemme uskottomia.

Minulle on tuttu tunne siitä, että onkohan Jumalakin hylännyt minut? Tämä tunne ei ole totta. Minä uskon ja luotan Raamatun sanaan.  Huonoina hetkinä saan vahvistusta siitä, ettei minua ole hylätty. Hän on Isä, johon voi luottaa. Hän on Parantaja, joka ei muserra murtunutta.

Murehtiminen

"Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet." (Matt.6:34)

Olen yrittänyt opetella elämään päivä kerrallaan. Yritän olla murehtimatta huomisen murheita. Suuri osa kuvitelluista murheista ei toteudu.

Toiset elävät menneisyydessä. Toiset tulevaisuudessa. Kuitenkin elämä on tässä ja nyt. Olen huomannut, että on vaikeata olla murehtimatta huomista.  Jumalan lapsena voin kuitenkin turvautua siihen, että Jumala pitää minusta huolen ja auttaa minua kaikessa. Minun on kuljettava askel kerrallaan eteenpäin.

Vihamiesten siunaaminen

”Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä.” (Luuk.6:28)

Mitä tarkoittaa siunaaminen? Ajattelen sen tarkoittavan hyvän toivottamista toiselle. Haluan toiselle kaikkea hyvää elämään. Monesti toivotetaan ”Jumalan siunausta”. Haluamme silloin, että Jumala antaa kaikkea hyvää sekä maallisissa että hengellisissä asioissa. Mitä tarkoittaa kiroaminen? Mielestäni se on pahan haluamista toiselle. S e ilmenee myös pahan puhumisena eli parjaamisena.

Jumalan antama ohje neuvoo meitä siunaamaan jopa vihollisiamme. Jumala haluaa myös, että rukoilemme vihamiestemme puolesta. Voitamme pahan hyvällä. Jostain vihamiehestä voi  tulla ystävä, jos jaksan siunata ja rukoilla. Lisäksi saan siunausta omaan elämääni, jos toivon sitä toisten elämään.  

Jumalan lapsi

”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen.” (Joh. 1:12)

Ihminen uudestisyntyy, kun hän ottaa vastaan Jeesuksen eli tulee uskoon. Silloin ihmisestä tulee Jumalan lapsi. Muut uskovat ovat veljiä ja sisaria. Tälle perhekunnalle Jeesus antoi käskyn ”Rakastakaa toisianne.” Tämä rakastaminen ei valitettavasti aina toteudu hyvin. Meidän tulee kuitenkin olla armollisia toisillemme.

Kun ihminen syntyy uudesti, häneen tulee Pyhä Henki asumaan. Syntyessämme olemme hengellisesti vauvoja, joiden on tarkoitus kasvaa aikuiseksi rakastavassa perheessä eli seurakunnassa. Kasvaminen voi tyrehtyä monesta syystä. Yksi syy on katkeruus ja anteeksiantamattomuus. Meidän tulisi antaa anteeksi, koska mekin olemme saaneet Jumalalta anteeksi. Tiedän kokemuksesta, että katkeruus pilaa elämän . Minulla meni vuosia ennen kuin tajusin, että on annettava anteeksi.  

Uskovien yhteys

Olin tänään raamattupiirissä. Olin vähällä jäädä kotiin, mutta onneksi en jäänyt. Meitä oli viisi koolla. Jeesus on luvannut:”Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.”(Matt.18:20) Jeesus oli tosissaan meidän keskellä. Tunsin ihmeellistä rauhaa. Tunsin sitä rauhaa, jonka Jeesus on luvannut seuraajilleen. Tätä rauhaa ei voi ostaa rahalla. Saat tämän rauhan ilmaiseksi, kun otat Jeesuksen elämääsi.

Yhteys toisiin uskoviin on tärkeätä. Yksin uskoessa, uskominen on paljon vaikeampaa. Usko hiipuu ja jopa sammuu, ellei meillä oli yhteyttä toisiin uskoviin. Toki on tilanteita, joissa uskovan on pakko olla yksin. Tälläinen tilanne voi olla, jos joutuu uskon takia vankilaan. Jos sinulla ei ole yhteyttä toisiin uskoviin, rukoile itsellesi oman paikan löytymistä.

Usko ei ole tunneasia

Usko ei ole tunneasia. Tunteet eivät aina kerro totuutta. Otan esimerkin ihmisen tuntoaistista. Ihmisellä voi olla tuntoaisti vaurioitunut. Kun hän laittaa käden kuumalle liedelle, käsi palaa. Kuitenkin ihmisestä tuntuu, että liesi on kylmä. Tämä ei ole totta. Jos hän katsoo onko liesi päällä, hän välttyy onnettomuudelta. Hän uskoo näkemäänsä, eikä vaurioituneeseen tuntoaistiin.

Samalla tavalla voimme uskoa Jumalan sanaan. Vaikka meistä tuntuisi miltä, me voimme lukea mitä Raamatussa on luvattu. 

Jeesuksen sovitustyö

 Mitä on pukeutua vanhurskauden haarniskaan? Taivaan kansalainen omistaa Jeesuksessa Kristuksessa vanhurkauden. Hän on saanut syntinsä anteeksi Jeesuksen sovitustyön ansiosta. Oma tauluni seinällä kertoo tästä. Jumala tietää kaikki asiamme. Nekin asiat, joita kukaan muu ei tiedä. Ajatelkaapa sitä! Se on pelottava asia, koska kaikilla on jotain salattavaa. Jumala on antanut minulle kaiken anteeksi, kun olen sitä häneltä katuen pyytänyt. Silmä symbolisoi Jumalan kaikkitietävyyttä taulussa. Jumalan kaikkitietävyyden väliin tulee risti. Jumala näkee minut nyt itselleen kelpaavana. 

Jeesus on maksanut oikeudessa minun velkani. Minä olin oikeudessa ja sain elinkautisen vankeuden ja sen päätteeksi sähkötuolin. Ainoa mikä minut pystyi pelastamaan oli niin iso rahamäärä, jota ei ollut koko maailmassa. Jeesus tuli tuomarin luo ja antoi koko summan eli verensä. Tuomio mitätöitiin, eikä sitä laitettu edes tietokoneelle ylös. Tietokoneelle laitettiin ainoastaan minun nimeni siihen kansioon, jossa ovat kaikkien taivaaseen menijöiden nimet. Minun täytyy kuitenkin muistaa, että olen vapaa Jeesuksen tähden. Haluan pysyä tässä vanhurskauden haarniskassa.

Syyllisyys

Jumalan lapsen ei ole tarkoitus kulkea syyllisyys mukanaan. Jos hän on tunnustanut syntinsä ja saanut ne anteeksi, hänen täytyisi uskoa ne anteeksi. Terveeseen uskoon ei kuulu saman synnin tunnustaminen yhä uudestaan ja uudestaan. Kun Jeesuksen veri on puhdistanut syntini, saan uskoa ne anteeksi. Menneet on silloin menneitä. Erkki Leminen on kirjoittanut: ”Ei se ole nöyryyttä, eikä myöskään kristillistä, jos raahaa menneisyyttään mukanaan. Ylpeyttä se pikemminkin on.”

Terve omatunto reagoi, kun ihminen tekee väärin. Jumalan lapsi juoksee silloin pyytämään Jumalalta anteeksi. Toinen tapa on hiljentää omatunto ja juosta karkuun. Raamatussa sanotaan: ”Jos jo pukkien ja härkien veri ja saastuneiden päälle vihmottava tuhka puhdistaa ihmisen ulkonaisiin menoihin kelvolliseksi, kuinka paljon paremmin puhdistaakaan Kristuksen veri! Ikuisen henkensä voimalla hän on antanut itsensä virheettömänä uhrina Jumalalle, ja hänen verensä puhdistaa meidän omatuntomme kuoleman teoista, niin että voimme palvella elävää Jumalaa.” (Hepr.9:13-14)

Lähde: Leminen, Erkki. Kootut: Runoja ja mietteitä. Karas-Sana.1986.

Jeesus rakastaa

Olen aina uskonut, että Jumala on olemassa. En voi ymmärtää ihmistä, joka ei usko mihinkään. Miten ihminen ja maailma voi olla olemassa, jos ei ole Jumalaa? Kun katsoo luomakuntaa, miten voi olla uskomatta mihinkään. En ole kuitenkaan ollut uskovainen koko elämääni. Itseasiassa olen inhonnut sanaa uskovainen.

Seisoin New age- tapahtuman lavalla ja minun oli tarkoitus puhua aiheesta ”Tarot-kortit henkisen kasvun apuväineenä.” Siellä lavalla minä murruin. Minä koin vahvasti Pyhän Hengen läsnäolon. Tajusin, että Jeesus rakastaa minua sellaisena kuin olen. Koin erittäin voimakkaana halun polvistua, mutten polvistunut. Koin voimakkaana myös rakkauden muita ihmisiä kohtaan. Tajusin, että ihmiset etsivät samaa kuin minäkin. Me vain etsimme Jumalaa väärästä paikasta.

Tapahtuman jälkeen minulle aukeni myös ristin salaisuus. Minä tarvitsin synneilleni sovittajaa. Tajusin olevani syntinen. Ymmärsin, että Jeesus voitti ristillä. Olin tunnustanut jo aiemmin Jeesuksen Herrakseni, mutta nyt hänestä tuli myös Vapahtaja. Lause ”Jeesus rakastaa sinua” sai uuden sisällön. Nyt koin, että Jeesus todellakin rakastaa minua.  

Maailman pahuus

Erkki Leminen on kirjoittanut: ”Ei maailma ole niin paha kuin maailman pahuuden voivottelijat sanovat, vaan monin verroin pahempi. Mutta ei maailma ainakaan voivottelulla eikä tuomitsemalla parane.” Olen samaa mieltä Lemisen kanssa.

Juttelin kerran nuoren miehen kanssa. Hän sanoi, että maailmassa on 90 prosenttia pahuutta ja kymmenen hyvyyttä. Tänään olen sitä mieltä, että hän oli optimisti. Minä sanoisin nyt, että hyvyyttä on noin prosentti ja loput pahuutta. Tämä ei kuitenkaan todista etteikö Jumala olisi olemassa. Päinvastoin tämä prosenttti hyvyyttä todistaa, että Jumala on olemassa. Hyvyys ei suostu häviämään pahasta maailmasta. Pahuus ei ole pystynyt voittamaan hyvyyttä. Täydellisen hyvyyden näemme, kun tutustumme Jeesukseen. Jeesus on hyvä paimen. Hän on täynnä laupeutta ja armoa. Jeesus sanoi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni. Te tunnette jo nyt, olettehan nähneet hänet.” (Joh.14:6-7)

Lähde:

Leminen, Erkki.Kootut: Runoja ja mietteitä. Karas-Sana. 1986.

Anteeksiantaminen

Raamattu kehoittaa antamaan anteeksi kaikille.Viime syksynä tajusin tärkeän asian. Minun pitää antaa anteeksi myös itselleni ja tämä on mieluista Jumalalle. En ollut aiemmin tajunnut selkeästi tätä. En ollut ajatellut Jumalan iloitsevan siitä, että annan anteeksi itselleni. Kun tajusin Jumalan iloitsevan, pystyin vihdoin antamaan oikeasti anteeksi itselleni.

Vaikka olen antanut nyt anteeksi itselleni, en ole pystynyt täysin unohtamaan menneisyyden virheitä ja syntejä. Sielunvihollinen yrittää lannistaa minua niiden kautta. Minun täytyy luottaa Jumalan Sanaan, jossa hän on luvannut unohtaa anteeksiannetut synnit. Joka päivä on armo uusi, mutta pelkkä tieto siitä ei riitä. Minun täytyy uskoa, että Jumala on minut armahtanut ja olen saanut syntini anteeksi. Voin pyytää rukouksessa apua tähän. Kun menneisyys kiusaa, voin sanoa itselleni: ”Kaikki on jo maksettu. Jeesuksen veri on pessyt minut puhtaaksi synneistäni. Katso eteenpäin.”

Jälleensyntymä

”Tien sivussa Jeesus näki miehen, joka oli syntymästään saakka ollut sokea. Opetuslapset kysyivät häneltä: ”Rabbi, kuka on tehnyt synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?” Jeesus vastasi: ”Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki.”(Joh. 9:1-3)

Uskoin nuorena jälleensyntymisoppiin ja karman lakiin. Se tuntui järkevältä ja vastasi hyvin kärsimyksen ongelmaan. En ajatellut sitä julmana oppina, mutta se on julma oppi. Sain lahjaksi uskon, vaikken ollut luopunut kannattamasta jälleensyntymisoppia. Halusin vastauksen: Miksi ei jälleensyntymisoppi ja karman laki ole oikein? Sain lopulta vastauksen. Jumala laittoi minut tajuamaan totuuden. Hän vastasi minulle miksi. Jälleensyntymisoppi ja karman laki ovat julmia oppeja.

En tiedä vieläkään miksi joku toinen syntyy terveenä ja toinen sairaana. En tiedä miksi joku sairastuu vakavasti ja toinen elää terveenä. En tiedä miksi joku syntyy rikkaaseen maahan ja toinen köyhään. Näihin kysymyksiin en tiedä vastausta. Kuitenkin tiedän, ettei sairaus johdu ihmisen tai hänen vanhempiensa synnistä. On todella julmaa syyllistää ihminen sairaudesta tai muuten huonoista olosuhteista.

Lisäys 10.8.2016:Ensinnäkin sairauden syynä on kyllä ihmiskunnan sortuminen syntiin. Aatamin ja Eevan lankeemus toi maailmaan sairauden. Sairas ihminen ei ole kuitenkaan sairauden perusteella sen syntisempi kuin joku toinen ihminen. Jeesus sanoi sokean kohdalla, ettei mies tai hänen vanhempansa olleet tehneet sellaista syntiä joka olisi sairauden syynä. Toiseksi sairaus tosiaan voi olla joskus kuritusta. Jumala kuritti usein Israelin kansaa myös sairaudella. Uudessa Testamentissa Sakarias tuli mykäksi määräajaksi, koska hän ei uskonut enkelin sanomaa tulevasta lapsesta. Kolmanneksi Raamattu opettaa, ettemme saisi syyllistää sairasta. Ystävät syyttivät Jobia sairaudesta. Jobin sairauden syynä ei kuitenkaan ollut synti, vaan hänen hyvä elämänsä. Hän joutui sielunvihollisen maalitauluksi sen tähden, että hän oli Jumalan mielenmukainen mies. Neljänneksi sairauden syy ei ole oleellisin asia. Tärkeintä on kääntyä Jumalan puoleen sairauden keskellä. Muista myös, että Jumala on kaikkivaltias. Hän asettaa myös sielunviholliselle rajat.

Emme voi tehdä sairauden perusteella johtopäätöksiä ihmisen sieluntilasta. Sairas voi olla elävässä uskossa ja lähellä Jeesusta. Terve voi olla kaukana Jeesuksesta. Ihminen näkee ulkoiset asiat, mutta Jumala näkee ihmisen sydämen.

Yhteys Jeesukseen

 ”Kun kerran olette ottaneet omaksenne Herran Kristuksen Jeesuksen, eläkää hänen yhteydessään.” (Kol. 2:6)

Pidä kiinni Jeesuksesta ja anna Pyhän Hengen johdattaa sinua. Oletko koskaan vesihiihtänyt? Minä olen ja se oli hienoa. Vesihiihtäjä pitelee kapulasta kiinni ja luottaa kuskiin. Aluksi vasta-alkajaa jännittää. Hän ehkä kaatuu, mutta huomaa kuskin palaavan hakemaan häntä. Kuski heittää kaatujalle kapulan. Kuka kieltäytyisi yrittämästä uudelleen, kun kyse on vesihiidosta? Uskonelämässäkin pitää monesti yrittää uudelleen ja ottaa armo vastaan. Jeesus haluaa, että yritämme uudestaan ja kehitymme uskonelämässä.

Kun uskonelämä on terve, se on ihana tila. Jos vesihiihto on ihanaa, niin uskossa eläminen on vielä paljon ihanampaa. Yhteys Jeesukseen antaa ilon ja rauhan. Voimme nauttia matkasta, kun luotamme kuskiin. Jumala tuntee reitin, me pysyttelemme kyydissä.  

Usko ja teot

Jaakobin kirjeessä sanotaan, että usko ilman tekoja on kuollut. Tämä ei tarkoita sitä, että meidän olisi omilla teoillamme hankittava pelastus. Me olemme pelastetut Jeesuksen ristintyön ansiosta. Kristinuskon suhde hyviin tekoihin on erilainen kuin muissa uskonnoissa ja ns. New Age – ajattelussa. Kristinusko opettaa, että pelastumme juuri tällaisinä kuin olemme. Meidän ei tarvitse tulla paremmiksi ihmisiksi, jotta kelpaisimme Jumalalle. Meidän ei tarvitse kasvaa henkisesti, että meille kävisi hyvin. Jos ihminen ottaa Jeesuksen elämäänsä, hän on matkalla taivaaseen. Hän haluaa tehdä hyvää, mutta tajuaa, ettei hyvillä teoilla tai rahalla osteta taivaspaikkaa. Ja hyvistä teoistaan, hän antaa kunnian Jumalalle. Kristitty voi ottaa vastaan kiitosta, mutta kunnia menee aina Jumalalle. Meidän ei siis tarvitse teeskennellä tekonöyryyttä eli asennetta ”minähän olen vain surkea maanmatonen” Todellisen nöyrä ihminen ei edes tiedä olemassa nöyrä. Heti kun ajatuksiin hiipii ajatus olenpa minä nyt nöyrä, mukana on jo ripaus ylpeyttä.

Antamisen siunaus

Taivaan kansalainen ei pelastu siksi, että hän tekee hyvää lähimmäiselle. Pelastus on ilmainen lahja jokaiselle. Ihminen pääsee taivaaseen, jos hän ottaa uskon ilmaisena lahjana vastaan. Kun ihminen on ottanut Jeesuksen sydämessään vastaan, hänelle kuuluisi herätä halu tehdä hyvää. Raamatussa sanotaan ”Muistakaa tämä: joka niukasti kylvää, se niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se runsaasti niittää. Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. Hänellä on teille annettavana runsaasti kaikkia lahjoja, niin että teillä on aina kaikki mitä tarvitsette ja voitte tehdä runsaasti kaikkea hyvää. Onhan kirjoitettu: Hän jakelee, hän antaa köyhille, hänen hyvyytensä kestää ikuisesti. ”(2. Kor. 9:6-9)

Tässä kohdassa puhutaan rahan antamisesta, mutta sen voi laajentaa koskemaan muutakin antamista ja hyvän tekemistä. Antamiseen sisältyy siunaus. Antaja saa kyllä Jumalalta takaisin antamansa jossain muodossa. Hän ei saa ehkä rahana, mutta jollakin tavalla siunaus palaa antajalleen. Motiivina ei kuitenkaan saisi olla tämä. Antamisen tulisi olla vilpitöntä ja motiivina olisi oltava rakkaus.

Jeesuksen pelastava veri

Jeesus ei ollut pelkkä ihminen ja opettaja. Jotkut pitävät Jeesusta vain moraaliopettajana, mutta se on kaukana totuudesta. Jeesus oli ja on Jumalan Poika. Hän on sekä ihminen että Jumala. Jos Jeesusta pidetään pelkkänä esikuvallisena opettajana koko kristinusko vesittyy. Maailmassa on ollut paljon opettajia, mutta vain yksi täydellinen ihminen. Jeesus oli ainoa ihminen, joka pystyi täydellisesti noudattamaan Jumalan lakia. Hänen elämänsä tähtäsi kuolemaan ristinpuulla. Hän tiesi kohtalonsa etukäteen.

Jumala otti ihmisen osan ihmisten syntien tähden. Jeesus tuli kuolemaan ristille, jotta ihmiset voisivat pelastua. Joistakin puhe Jeesuksen pelastavasta verestä voi tuntua oudolta. Urho Muroma on valaissut asiaa esimerkillä. Hän kirjoittaa: ”Uudessa testamentissa puhutaan hyvin paljon Kristuksen verestä. Mitä me tällä merkillisellä puheella oikein ymmärrämme? Tätä asiaa on minulle valaissut sanonta, kuinka sodissa ”Suomen pojat ostivat verellänsä isänmaalle vapauden.” Mitä sillä tarkoitamme? Yksinkertaisesti sitä, että Suomen pojat rakastivat isänmaatansa uhraten oman henkensä sen vapauden puolesta. Veri merkitsee siis kuolemaan saakka uhrautuvaa rakkautta. Samaa se merkitsee myös ajatellessamme Jeesuksen ristinkuolemaa. Ristillä näemme Jumalan Pojan kuolemaan saakka uhrautuvan rakkauden. Näin hän osti vapautuksen koko ihmiskunnalle. Tämä ei suinkaan merkitse sitä, että ”koko maailma on autuas”, niin kuin joskus kuulee sanottavan. Ei Kristus sovintokuolemansa kautta suinkaan tehnyt maailmaa autuaaksi, vaan hän valmisti kaikille mahdollisuuden päästä autuaiksi, jos he tahtovat.”

Lähde:Urho Muroma ja Eino J. Honkanen: Täyttä elämää. Sana vuoden jokaiselle päivälle. Uusitie 2004.

Raamattu

Raamattu on minulle tärkeä kirja. Tulin niin sanotusti uskoon lukemalla tätä kirjaa. Rippikouluiässä olin yrittänyt lukea Raamattua, mutta se ei silloin avautunut minulle. Vähän yli kaksikymppisenä Jumala auttoi minua löytämään tämän ison kirjan. Jos joku uskova olisi neuvonut minua lukemaan Raamattua, en olisi lukenut. Löysin innon lukea Raamattua, kun yksi ennustaja sanoi: ”Lue Raamattua, sillä sieltä löydät totuuden.” Hän antoi lisäksi ohjeen: ”Rukoile Taivaan Isää, jotta ymmärtäisit lukemasi.”

En ole ennustajien ystävä, sillä Raamattu kieltää ennustamisen. Tosiasia on kuitenkin se, että Jumala käytti välineenä ennustajaa. Jumala tiesi, että kuuntelisin häntä ja alkaisin lukea kirjaa. Rukoilin ja aloin lukea. Tällä kertaa kirja alkoi puhutella minua. Aloin miettiä onko Raamattu totta vai onko sitä vääristelty. Tulin siihen johtopäätökseen, että Raamattu on totta kannesta kanteen. Vaikka ihmiset ovat kirjoittaneet Raamatun, he ovat olleet Pyhän Hengen johdatuksessa. Jumala on myös varjellut Raamatun niin, että siihen on osattu kanonisoida oikeat kirjat. Raamatussa näkyy toki ihmisen jälki. Sieltä löytyy esimerkiksi tiettyjä ristiriitaisuuksi, mutta silti se on täyttä Jumalan sanaa. Toisaalta on hyvä muistaa, että Jumala on paljon mahtavampi kuin Raamattu pystyy kertomaan. Esimerkiksi Jeesuksen teoista sanotaan: ”Paljon muutakin Jeesus teki. Jos kaikki vietäisiin kohta kohdalta kirjaan, luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa.”(Joh.21:25)

Kärsimys

Kärsimystä on neljän laista. Ensinnäkin on kärsimystä, jonka ihminen aiheuttaa itselleen. Hän tekee vääriä valintoja, jotka tuovat mukanaan kärsimyksen. Hän voi esimerkiksi juoda alkoholia liikaa, pelata liikaa, syödä liikaa, tehdä töitä liikaa jne. Seuraukset ovat huonot ja tuovat kärsimystä. Ihminen voi myöskin valehdella ja pian hän on valheiden verkossa. Hän joutuu elämään pelossa, että paljastuu. Jos ihminen laiminlyö levon, hänelle voi tulla burn out. Jos ihminen varastaa tai ei noudata lakeja, hän voi joutua vankilaan ja menettää vapautensa. Jos ihminen pettää kumppaniaan, hänelle voi tulla avioero. Jos ihminen kadehtii muita, hänestä voi tulla katkera. Ihminen on näissä esimerkeissä itse osallisena omaan kärsimykseensä. Hän ei ole noudattanut Jumalan elämää suojaavia lakeja.

Toinen kärsimyksen laji on sellainen, että toinen ihminen aiheuttaa sinulle kärsimystä. Joku ajaa umpihumalassa autoa ja tappaa pienen tytön. Joku hylkää vauvan pakkaseen ja tappaa tämän. Joku saa tappamisvimman ja tappaa luokallisia ihmisiä. Joku aiheuttaa perheelleen kärsimystä, pettämällä kumppaniaan. Joku laiminlyö perhettään, olemalla aina kotoa pois. Joku voi satuttaa sanoillaan niin paljon, että toinen saa elinikäiset vammat. Jotain ihmistä kiusataan koulussa tai työpaikalla niin paljon, että uhri harkitsee itsemurhaa. Jossain seurakunnassa harjoitetaan hengellistä väkivaltaa ja uhri saa haavat sisimpään. Nämä kaikki ovat ihmisten aiheuttamaa kärsimystä, josta on turha laittaa Jumalaa tilille.

Kolmas kärsimyksen laji onkin hankalampi. Sille ei voi oikein löytää ihmisistä suoraan syytä. Kysymyksessä on selittämätön kärsimys. Miksi pieni lapsi kuolee johonkin sairauteen? Miksi on maanjäristyksiä ja tulvia? En osaa vastata näihin kysymyksiin. Luotan kuitenkin, että Jumala on kaikkivaltias. Vaikka maailma on täynnä selittämätöntä pahuutta uskon kaikkivaltiaaseen ja rakastavaan Jumalaan. Eräs rippikoulutarina kuvaa kuitenkin hyvin Jumalan rakkautta kärsimyksen keskellä: ”Eräs mies kulki kaupungin kadulla ja näki siellä alastoman lapsen. Lapsi oli selvästi nälkäinen ja vapisi kylmissään, kukaan ei pitänyt hänestä huolta. Mies tuskastui ja vihastui ja huusi Jumalalle: - Miten sinä voit sallia tämän? Miksi et tee asialle mitään? Miksi et auta tätä lasta? Jumala ei vastannut mitään. Yöllä mies kuitenkin heräsi kesken unensa ja kuuli äänen sanovan: - Minä olen tehnyt asialle jotakin. Minähän loin sinut.” Tämän tarinan on kirjoittanut A. Mello kirjassaan ”Kuuletko linnun laulun”.

Neljäs kärsimyksen laji on itsevalittu kärsimys. Tämä kärsimys tarkoittaa sitä, että haluaa kärsiä Jumalan valtakunnan työn tähden. Paavali on tästä esimerkkinä. Jumala sanoi hänestä A nanias- nimiselle miehelle: ”Mene, minä olen valinnut hänet aseekseni, tunnustamaan nimeäni maailman kansojen ja kuninkaiden ja myös Is raelin kansan edessä. Minä tulen osoittamaan hänelle, että hän joutuu paljon kärsimään minun nimeni tähden.” (Apt. 9:15-16) Jumala ei siis lupaa helppoa tietä seuraajilleen. Mitä näkyvämpi paikka valtakunnan työssä, sitä enemmän luultavasti vaikeuksia. Näitä vaikeuksia ei pidä ryhtyä etsimään, ne tulevat kyllä itsestään.

Job

 Vanhassa Testamentissa kerrotaan Jobista. Hänellä on oma kirja siellä. Tämä kirja on lohduttava, sillä Job ei kärsinyt tottelemattomuuden tähden. Jumala kehui Jobia Saatanalle: ”Oletko pannut merkille palvelijani Jobin? Ei ole maan päällä toista hänen kaltaistaan, niin vilpitöntä ja nuhteetonta ja jumalaapelkäävää, ei ketään, joka karttaisi kaikkea pahaa.”(Job.1:8) Jumala antaa Saatanalle luvan koetella Jobia. Hän asettaa kuitenkin rajat. Jobiin itseensä ei saa koskea. Saatana on varma, että Job kiroaa Jumalaa. Job menettää omaisuutensa ja lapsensa hetkessä. Jobin asenne on hyvä: ”Alastomana minä tulin äitini kohdusta, alastomana palaan täältä. Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi!”(Job 1:21)

Raamatussa kerrotaan, ettei Job kapinoinut Jumalaa vastaan eikä syyttänyt häntä. Saatana on varma, että Job kiroaa Jumalan, jos Jobin nahkaan kosketaan. Jumala antaa Saatanalle luvan koetella Jobia sairauden kautta. Job tulee yltä päältä märkivien paiseiden alaiseksi. Vaimo kehottaa Jobia kiroamaan Jumalan ja kuolemaan pois. Job ei vieläkään kapinoi sanallakaan Jumalaa vastaan. Jobin ystävät saapuvat lohduttamaan Jobia. He kuitenkin pahentavat Jobin tilannetta puheillaan. He väittävät, että Job on ansainnut kohtalonsa tekemällä syntiä. Job kiroaa syntymänsä, mutta ei Jumalaa. Hän kyllä kyselee Jumalalta miksi ja säälii itseään. Lopulta Jumala vastaa Jobille. Job sanoo lopuksi: ”Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut. Sen tähden minä häpeän puheitani ja kadun niitä tomussa ja tuhkassa.!” (Job. 42:5-6)

Jobin kirja opettaa meille erään tärkeän asian. Job antaa anteeksi ystäville, jotka ovat syyttäneet ja masentaneet häntä. Kirja kertoo, että Job rukoilee ystäviensä puolesta. Jumala kääntää Jobin kohtalon. Hänestä tulee rikkaampi kuin hän oli aiemmin. Lisäksi hän saa seitsemän poikaa ja kolme tytärtä. Jobin kirja ei ehkä anna selvää vastausta kärsimyksen ongelmaan, mutta se opettaa sitä mitä Jeesuskin opetti: Anna anteeksi ja rukoile vihamiehiesi puolesta. Tämä asenne miellyttää Jumalaa, koska Jumala on laupias ja armahtavainen.

Jeesus on Herra

”Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla.” (Fil. 2:10)

Näin kerran puseron, johon oli kirjoitettu ”Jos Jeesus tulisi toisen kerran maan päälle, me tappaisimme hänet taas.” Jeesus ei kuitenkaan tule enää samalla tavalla kuin ensimmäisellä kertaa. Tällä kertaa me emme pysty tappamaan Häntä. Hän tulee kuninkaana, ja jokainen joutuu polvistumaan Hänen edessään. Ensimmäisellä kerrallakaan ihmiset eivät olisi pystyneet tappamaan Jeesusta, ellei Jumala olisi sitä sallinut.

Jeesus on Herra, joka on kaikkia valtoja suurempi. Raamattu sanoo ihmisen pelastuvan, jos ihminen tunnustaa suullaan Jeesuksen Herraksi ja sydämmessään uskoo Jumalan herättäneen hänet kuolleista. Kun ihminen tunnustaa Jeesuksen Herraksi, hän siirtyy pimeydestä valoon. Huoneeseen syttyvät valot.

Jeesuksen herruus ilmeni jo hänen eläessään monella tavalla. Ensinnäkin pahat henget joutuivat tottelemaan häntä. Jeesus ajoi esimerkiksi pahat henget sikoihin. Toiseksi Jeesus oli myös luonnonvoimia suurempi. Hän pystyi tyynnyttämään myrskyn. Kolmanneksi Jeesus pystyi tekemään kaikenlaisia ihmeitä. Hänen ensimmäinen ihmeensä oli muuttaa vesi viiniksi. Hän paransi paljon sairaita. Hän pystyi myös herättämään ihmisiä kuolleista.

Suurin ihme on yhä kuitenkin se, että Jeesuksella oli ja on valta antaa anteeksi ihmisen synnit. Suurin ilonaihe ihmiselle on se, että hänen nimensä löytyy elämänkirjasta.  

Rukoile ahdingossa lannistumatta

Jeesus sanoo: ”Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, heidän on taivasten valtakunta. Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaassa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.”(Matt.5:10-12) Meidän ei tule kuitenkaan etsimällä etsiä vaikeuksia. Ne tulevat kyllä itsestään. Meillä Suomessa on onneksi uskonnonvapaus. Monissa maissa kristityt saavat maksaa hengellään uskostaan. 

Jumala antaa meille lohdutuksen vaikeuksien keskellä. Paavali kirjoittaa: ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, armahtava Isä ja runsaan lohdutuksen Jumala! Hän rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissa, niin että me häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia. Niin kuin Kristuksen kärsimykset ovat tulleet runsaina meidän osaksemme, samoin on Kristus tuonut meille runsaasti lohdutusta.”(2.Kor.1:3-5)

Jos olet ahdingossa, muista Jeesuksen vertaus ”Leski ja väärämielinen tuomari”. Jeesus esitti tämän vertauksen opetuslapsilleen, jotta he rukoilisivat aina lannistumatta. Vertaus kertoo tuomarista, joka ei pelännyt Jumalaa. Hän ei piitannut ihmisistäkään. Samassa kaupungissa asui myös leski. Tämä nainen tuli koko ajan tuomarin puheille ja pyysi häntä ratkaisemaan asiansa. Tuomari ei aluksi  suostunut hänen pyyntöönsä. Lopulta tuomari ajatteli, että  tästä leskestä on hänelle vaivaa. Hän päätti auttaa leskeä saamaan oikeuden, Tuomari ajatteli, että leski muuten ennen pitkää repii häneltä silmät päästä.”

Jeesus selitti: ”Huomatkaa: noin ajatteli väärämielinen tuomari. Tottahan sitten Jumala hankkii oikeuden valituilleen, jotka päivin ja öin huutavat häntä avuksi. Hänkö viivyttäisi apuaan? Minä sanon teille: hän hankkii heille oikeuden viipymättä. (Luuk. 18:6-8)

Emme siis ehkä aina saa heti vastausta rukoukseen, mutta rukousta ei kannata jättää. Jumala vastaa meille kyllä tavalla tai toisella. Hän tietää tarvitsemmeko suolaa vai sokeria. Itse voimme luulla tarvitsevamme sokeria, mutta Jumala lähettääkin suolaa. Tämä siksi, että Hän tietää parhaiten.

Joosef kateuden kohteena

Vanhassa Testamentissa on yksi henkilö, joka myös sai tuta mitä kateus saa aikaan. Joosef oli isän suosikki. Lisäksi hän kehuskeli unillaan. Raamattu sanoo:”Israel rakasti Joosefia enemmän kuin muita poikiaan, sillä Joosef oli syntynyt hänelle hänen vanhoilla päivillään. Isä teetti Joosefille pitkän, värikkään puvun. Veljet huomasivat, että isä piti hänestä enemmän kuin heistä muista, ja he alkoivat vihata Joosefia, niin etteivät enää voineet edes puhua hänelle ystävällisesti.”(1.Moos.37:3-4). Joosef teki sen virheen, että puhui perheelleen unistaan. Unet toteutuivat myöhemmin. Sitä ennen veljet myivät Joosefin orjaksi Egyptiin. Hän nousi hyvään asemaan talossa, jossa palveli. Isännän vaimo yritti vietellä henet. Joosef ei halunnut rikkoa Jumalan tahtoa vastaan ja torjui naisen. Nainen suuttui ja valehteli miehelleen, että Joosef yritti raiskata hänet. Joosef sai taas epäoikeudenmukaista kohtelua ja joutui vankilaan. Hän pääsi vankilasta ulos, koska osasi selittää Jumalan avulla faaraon unet. Hän nousi asemaan, jossa vain faarao oli häntä ylempänä. Veljet tulivat hakemaan ruokaa Egyptistä. Joosef ei heti ilmaissut heille itseään ja veljet eivät tunnistaneet häntä. Joosef koetteli sitä ovatko veljet muuttuneet. Lopulta koko perhe oli  Egyptissä. Veljet hakivat isänsäkin Joosefin luo

Isän kuoltua he kuitenkin pelkäsivät, että Joosef kostaa heille. Joosef sanoi kuitenkin veljilleen: ”Älkää olko peloissanne, enhän minä ole Jumala. Te kyllä tarkoititte minulle pahaa, mutta Jumala käänsi sen hyväksi. Hän antoi tämän kaiken tapahtua, jotta monet ihmiset saisivat jäädä henkiin. Älkää siis olko peloissanne. Minä huolendin teistä, teidän vaimoistanne ja lapsistanne.”(1.Moos.50:19-21) Joosefin tarina on kasvukertomus keskenkasvuisesta unienleuhkijasta kypsäksi Jumalan mieheksi, joka osasi antaa anteeksi. Hän oppi tuntemaan Jumalan erään piirteen. Jumala voi muuttaa pahan hyväksi. Tietenkään ei niin, että hän väittäisi pahan olevan hyvää. Hän voi kuitenkin kääntää pahat olosuhteet ja kohtalon hyväksi. Joosef nousi Jumalan avulla korkeaan asemaan. Hänkin oli oppinut kärsimyksistä, mitä on kuuliasuus. Joosef joutui vankilaan, koska oli kuuliainen Jumalan tahdolle. Jumala ylensi Joosefin mahtavaksi mieheksi. Hänen avullaan moni pelastui nälkäkuolemalta, koska hän oli neuvonut Faaraon unen takia varastoimaan ruokaa katovuosiksi. Joosef oli armahtavainen ja laupias veljilleen.

 Jumalakin tahtoo olla meille armahtavainen ja laupias. Hän toivoo, että tulemme Jeesuksen valataistuimen eteen. Kun siis huomaat rikkoneesi Jumalan tahtoa vastaan, juokse Jeesuksen luokse, äläkä piiloudu niinkuin Aatami ja Eeva tekivät. Älä valehtele Jumalalle niin kuin Kain. Jumala tietää jo rikoksesi, koska hän näkee kaiken. Hän odottaa, että saa armahtaa sinut.

Kateuden vastustaminen

Eevan ja Aatamin poika Kain syyllistyi kateuteen. Kateus aiheutti Kainin sisälle vihaa veljeänsä Abelia kohtaan. Abel oli lammaspaimen ja Kain maanviljelijä. Kain toi Jumalalle uhrilahjaksi maan satoa ja Abel toi lampaidensa esikoiskaritsoja ja niiden rasvaa. Jumalaa miellytti Abelin lahja, eikä hän noteerannut Kainin lahjaa.

 Kain oli kateellinen ja vihainen. Olet varmasti kokenut joskus saman mitä Kain koki sisällään. Jos ihminen ei huomaa kateuttaan, se voi johtaa syntiin. Harva tappaa kateuden tähden, mutta yksi ilmiasu on toisen moittiminen ja pahat puheet. Kateudelta voi katkaista siivet, kun sen huomaa ajoissa. Voin pyytää voimaa Jumalalta: ”Anna, rakas Taivaan Isä, minulle voimaa olla kadehtimatta. Minä haluan siunata eli toivoa hänelle kaikkea hyvää. Jeesuksen Kristuksen nimessä,” Jumala antaa kyllä pyytävälle voimia kateuden katkaisemiseen.  Kaikkeen tähän voi uskova pyytää apua. Kuitenkin täytyy olla rehellinen itselleen ja Jumalalle. Et voi vastustaa kateutta, ellet halua nähdä sitä itsessäsi. 

Eeva ja Aatami piiloutuivat Jumalalta, kun tajusivat tehneensä väärin. Kain puolestaan valehteli Jumalalle. Jumala kysyi Kainilta: ”Missä on veljesi Abel?” Kain vastasi: ”En tiedä. Olenko minä veljeni vartija?” He eivät tunteneet Jumalan yhtä ominaisuutta. Jumala näkee kaiken: hyvän ja pahan.

Heprealaiskirjeessä sanotaan: ”Jumalalta ei voi salata mitään. Kaikki, mikä on luotu, on avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän on tehtävä tili.”(Hepr. 4:13)

Alkuseurakunnassakin esiintyi kateutta uskovien välillä. Paavali kirjoitti heille: ”Kun teillä kerran on keskinäistä kateutta ja riitaa, silloinhan vanha luontonne vallitsee teitä jate elätte niin kuin ihmiset elävät."(1.Kor.3:3)  Kateus on tunnistettava tai se voi rikkoa koko seurakunnan keskinäisen yhteyden. Jeesuskin koki mitä on olla kateuden kohteena. Pilatus tiesi, että Jeesus oli kateuden tähden tuotu hänen eteensä. Raamattu kertoo: ”Hän näet tiesi, että Jeesus oli pelkästäkateudesta jätetty hänen käsiinsä.”(Matt.27:18)

Mitä hyödyttää voittaa maailma?

¨

Raamatussa sanotaan: ”Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman, mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin?”(Matt.16:26) Diktaattorit ovat hyvä esimerkki siitä, miten oma pahuus voi kääntyä itseään vastaan. Kun verenhimoinen diktaattori on kaikkien yläpuolella, hän kuitenkin joutuu elämään pelossa. Hän joutuu miettimään: ”Koska tulee joku, joka syrjäyttää minut? Koska minut tapetaan ja syöstään vallasta?” Vanhassa Testamentissa on esimerkki tästä. Kuningas Saul menettää Jumalan suosion, koska ei ole kuuliainen Hänelle. Hän ei noudata Jumalan tahtoa. Saul tulee myös kateelliseksi palvelijalleen Daavidille. Kansa ylistää Daavidia, koska hän voitti jättiläismäisen Goljatin sodassa. Saul alkaa pelätä Daavidia. Raamatussa sanotaan: ”Saul ymmärsi nyt että Herra on Daavidin kanssa. Mikal, Saulin tytär, rakasti Daavidia, mutta Saul alkoi pelätä Daavidia yhä enemmän ja piti lopun ikäänsä häntä vihollisenaan.” (1.Sam.18:28-29)

Saul yrittää tappaa useasti Daavidin. Daavidilla on kaksi kertaa mahdollisuus tappaa Saul. Ensimmäisellä kerralla Saul tulee luolaan tarpeilleen. Daavid on miehineen piilossa samassa luolassa. Saul ottaa palan Saulin viitasta, mutta päästää tämän menemään. Toisella kerralla Daavid hiipii Saulin leiriin. Hän ei tapa nukkuvaa Saulia, vaan ottaa tämä vesipullon ja keihään. Daavid luottaa Jumalaan ja jättäää Saulin kohtalon hänen käsiinsä. Hän sanoo luolassa miehilleen: ”Herra varjelkoon minua tekemästä tälläistä kuninkaalleni, Herran voidellulle! Varjelkoon Herra minua kohottamasta kättäni häntä vastaan, sillä hän on Herran voideltu!”(1.Sam. 24:7) Vaikka Daavid säästää Saulin hengen kahdesti, Saul ei lopeta Daavidin jahtaamista. Lopulta Saul kuolee taistelussa. Saul on hyvä esimerkki johtajasta, joka pelkää alamaisiaan. Tässä tapauksessa yhtä miestä. Saulin pelko ei ole tuulesta temmattu, koska Jumala oli jo voidellut seuraavaksi kuninkaaksi Daavidin. Millainen kohtalo olisi ollut Saulilla, jos hänellä ei olisi ollut pakkomieltä saada Daavidia pois päiviltä. Hänen oma pahuus ajoi pakkomielteiseksi ja pelko hallitsi hänen elämäänsä. Kuka haluaisi sellaisen elämän? Daavidin tapa toimia antaa meille esimerkin. Daavid antoi Saulille anteeksi tämän pakkomielteen saada hänet hengiltä. Hän ei koskenut Sauliin, koska tämä oli kuningas ja hänet oli Jumala aikoinaan voidellut kuninkaaksi. Daavid jätti Saulin kohtalon Jumalalle ja pyrki sopuun Saulin kanssa. Pystytkö sinä antamaan anteeksi Saulillesi ja jättämään koston kuten Daavid teki?

Pahuudesta luopuminen

Me jokainen olemme törmännet pahuuteen. Sitä on meissä ja muissa. Psalmeissa varoitetaan kaivamasta toiselle kuoppaa: ”Hän kaivaa kuopan, kaivaa sen syväksi, mutta putoaa itse omaan kuoppaansa. Hänen pahuutensa kääntyy häntä itseään vastaan, hänen väärät tekonsa kasautuvat oman päänsä päälle.” (Psalmi 7:16-17)

Toiselle kuoppaa kaivava ei voi olla onnellinen. Kun ihminen tekee oikein, se on hyväksi hänelle itselleen. Jos ihminen on esimerkiksi vihaa, katkeruutta ja anteeksiantamuutta täynnä, se myrkyttää hänen elämäänsä. Tiedän tämän kokemuksesta. Olen onnellinen, kun olen vapautunut näistä myrkyllisistä tunteista. Jeesus ei suotta kehoita: ”Mutta teille, jotka minua kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä.” (Luuk. 6:27-28) Tämä tie tuo onnen, vaikkakaan ei vapautua kaikista vaikeuksista ja kärsimyksestä. Tämä tie tuo kuitenkin rauhan sieluun, niinkuin Jeesus lupasi seuraajilleen rauhan. Yhteys Jeesuksen on onnellisuuden tae. Hän on luvannut rauhan ja Hän pitää lupauksensa.

Kuuliaisuus Jumalalle

Meidän Jeesuksen seuraajien tavoite on olla kuuliaisia Jumalalle. Meidän täytyy ottaa oppia Jeesuksen elämästä. Me emme saa uskoa sielunvihollisen valheisiin. Ensinnäkin saatana kyseenalaisti Jumalan sanat Eevalle. Hän yritti kylvää epäilystä Eevan sydämeen ja sanoi: ”Onko Jumala todella sanonut:´Te ette saa syödä mistään puutarhan puusta?´ Saatana kyseenalaisti Jumalan sanan. Tänäänkin sielunvihollinen yrittää kyseenalaistaa monet asiat sanomalla: ”Onko Jumala todella sanonut?” Sielunvihollinen yritti jo heti Jeesuksen uran alussa saada tämän lankeamaan. Jeesus oli saatanan kiusattavana neljäkymmentä päivää. Hän vastasi saatanalle Jumalan sanalla. Meidänkin tulee opiskella Raamattua, jotta voimme puolustautua.

Saatana on ollut valehtelija alusta asti. Hän valehteli Eevalle, ettei kielletyn puun syöminen toisi kuolemaa. Hän sanoi Eevalle: ” Ei, ette te kuole. Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan.”(1.Moos. 3:4-5) Mikä oli syynä ihmisen lankeemiseen? Mikä sai hänet tottelemattomaksi? Saatana itse oli langennut, koska oli ylpeä ja halusi olla Jumalan kaltainen. Samalla tavalla hän sytytti ihmisen sisälle ylpeyden ja halun olla Jumalan kaltainen. Ylpeys käy lankeemuksen edellä.

Jeesus tuli pelastamaan jokaisen, joka haluaisi tulla pelastetuksi. Jumala ei pakota ketään. Hän ei pakottanut ihmistä olemaan kuuliainen. Hän ei pakota myöskään ketään ristin tielle. Mutta Jeesus sanoi: ”Se, joka tekee Jumalan tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini.” (Mark. 3:35)

Vaikka me vaeltaisimme uskossa, me rikomme jokainen joskus Jumalan tahtoa vastaan. Se voi tapahtua teoin, ajatuksin, sanoin ja laiminlyönnein. Jumala on kuitenkin laupias ja armahtavainen, sillä hän on rakkaus. Jumala kuitenkin kurittaa ja kasvattaa ihmistä. Hän ei tee sitä ilkeyttään. Jos joku lapsi juoksee autotielle, vanhempi luultavasti läksyttää häntä. Tämä sen takia, ettei lapsi menisi uudestaan tielle. Tämä on vanhempien rakkautta, koska tiellä lapsi on vaarassa. Samanlailla Jumala kasvattaa lapsiaan.  Jumala tietää kaiken. Hän tietää miksi joku on tehnyt väärin. Onko se tyhmyyttään vai uppiniskaisuuttaan. Tämä ratkaisee miten Jumala häntä kasvattaa.

Syntiinlankeemus ja Jumalan armo

Kun ihminen lankesi syntiin, hän ei ollut Jumalalle kuuliainen, vaan rikkoi Jumalan tahtoa vastaan. Jumala oli antanut ohjeen Aatamille ja Eevalle: ”Saat vapaasti syödä puutarhan kaikista puista. Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä jona siitä syöt, olet kuoleman oma.” (1. Moos. 2:16-17) Saatana valehteli Eevalle. Hän väitti, ettei tottelemattomuudesta seuraisi mitään. Jumalan tahdon rikkomisella on kuitenkin seuraukset. 

Jumala armahti Eevan ja Aatamin. Hän teki heille vaatteet ja antoi lupauksen Jeesuksesta, joka voittaisi saatanan. Vanhassa raamatunkäännökessä se sanotaan näin: ” Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.” (1.Moos. 3:15)

Ihminen ei ollut robotti. Hän pystyi halutessaan syömään kielletystä puusta. Jumala olisi voinut laittaa kerubit vartioimaan puuta. Hän kuitenkin luotti ihmiseen, mutta ihminen rikkoi luottamusta vastaan. Tänään meitä ihmisiä ei pakoteta uskomaan Jeesukseen. Jumala on kuitenkin ilmoittanut: ” Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”(Joh. 3:16) Jeesus kolkuttaa ovellasi, voi avata tai et. Jos avaat, Jeesus tulee ja aterioi kanssasi. Voit uskoa, mitä Jumala sanoo ja ottaa Jeesuksen Herraksesi ja Vapahtajaksi. Voit uskoa, että Jeesus on kaikkia valtoja suurempi. Voit, uskoa Hänen sovittaneen syntisi. Sinua ei pakoiteta tähän. Olet vapaa kääntämään selkäsi Jeesukselle. Jumala ei kohdellut ensimmäisiä ihmisiä robotteina, eikä hän kohtele meitäkään.

Ihmisen tottelemattomuus toi kuoleman. Jeesuksen kuuliaisuus toi elämän. Jokainen, joka on ottanut Jeesuksen elämäänsä, perii iankaikkisen elämän. Jumala ei lupaa kuitenkaan helppoa elämää. Jeesuksen elämäkään ei ollut helppoa. Raamatussa sanotaan: ”Vaikka hän oli Poika, hän joutui kärsimyksistä oppimaan, mitä on kuuliaisuus.”(Hepr. 5:8)