sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Kristityn vapaus


Vapaa kristitty on tyytyväinen. Tyytyväinen mieli tuo onnen. Tälläistä tyytyväisyyttä pitää kuitenkin opetella. C.H. Spurgeon on kirjoittanut: "Tyytyväisyys ei ole ihmisen luonnollinen ominaisuus. Kadehtiminen, tyytymättömyys ja valittaminen ovat meille yhtä luonnollisia kuin rikkaruohot kasvimaalle. Meidän ei tarvitse istuttaa rikkaruohoja; ne nousevat kyllä itsestäänkin. Samoin meidän ei tarvitse opettaa ihmisiä valittamaan, sillä sen he osaavat ilman koulutustakin."

Mitä pitää sitten tehdä, että pääsee tyytyväisyyden tilaan? Voin rukoilla Jumalaa. Voin sanoa Jumalalle, että tahdon olla tyytyväinen ja oppia tyytyväisyyttä. Tyytyväisyyttä ei opita ehkä hetkessä, mutta tyytyväisyyden opettelu kannattaa. Tyytyväisyys ja kiitollisuus ovat veljeksiä. Varjele näitä elämässäsi, niin voit kokea onnea.

Mitä tehdä muille rikkaruohoille? Mitä tehdä kateudelle, valittamiselle, anteeksiantamattomuudelle ja katkeruudelle? Kaikissa on kysymyksessä tahdon asia. Voit sanoa Jumalalle: "Minä tahdon lopettaa kadehtimisen. Minä tahdon lopettaa valittamisen. Minä tahdon antaa anteeksi. Minä en tahdo olla kateellinen." Kysymyksessä on tahdon asia. Tunteet seuraavat perässä. Tunne voi tulla heti tai odottamisen jälkeen.

Mitä hyötyä on tyytyväisyydestä? Sinä olet silloin vapaa nauttimaan kaikesta hyvästä, mitä Jumala on sinulle antanut. Menestynyt ja rikaskin voi olla tyytymätön. Meidän täytyy siis opetella olemaan tyytyväisiä siihen, mitä olemme saaneet.

Oswald Chambers on kirjoittanut: ”Jos annamme sijaa itsesäälille ja antaudumme kurjuuden nautinnon valtaan, niin me karkotamme Jumalan rikkaudet elämästämme ja estämme muita pääsemästä Hänen huolenpitoonsa. Mikään synti ei ole kauheampi kuin itsesäälin synti, koska se pyyhkäisee Jumalan sivuun ja korottaa oman edun valtaistuimelle. Se avaa suumme syytämään napinaa, ja meistä tulee vaativia hengellisiä pesusieniä. Niissä ei ole mitään kaunista ja jaloa.”

Älä anna siis sijaa itsesäälille. Se tuottaa vain napinaa Jumalaa vastaan. Opettele tyytyväisyyden jaloa taitoa. Opettele myös heittämään murheet ja taakat Jeesukselle. Hän pitää sinusta huolen.

Lähde: Chambers, Oswald. Parhaani Hänelle. Päivä osakeyhtiö. 1991.
           Spurgeon, C.H., Aamusta aamuun. Päivä osakeyhtiö. 2001 






sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Jeesus antaa elämän

Elämän tärkein asia on tulla tuntemaan Jeesus. Kaikkein tärkein yliluonnollinen asia on syntyä Jumalan lapseksi. Me synnymme Jumalan lapseksi, kun otamme Jeesuksen vastaan. Jos haluat nyt siirtyä kuolemasta elämään, voit rukoilla Jeesusta. Sinun ei tarvitse vielä tuntea ristin salaisuutta. Sinä voit pyytää ymmärrystä Jeesukselta. Voit polvistua kotona ja rukoilla: "Rakas Jeesus. Tahdon alkaa seuraamaan sinua.  Pyydän kaikkia syntejäni anteeksi. Auta minua ymmärtämään mitä ristillä tapahtui. Haluan syntyä Jumalan lapseksi ja saada Pyhän Hengen." Rukouksen ei tarvitse kirjaimellisesti olla tälläinen. Tämä on vain esimerkki.

Vaikka rukoilisit yllä olevan rukouksen, sinun uskosi on lahja. Jumala antaa tämän lahjan. Kukaan ei ansaitse itse sitä, että saa Jeesukselta elämän. Jeesus on tie, totuus ja elämä. Kun lähdet seuraamaan Jeesusta, siirryt jo tässä elämässä kuolemasta elämään. Iankaikkinen elämä alkaa jo täällä maan päällä.

Paavo Hiltunen on kirjoittanut:”Pelastus on siis sitä, että ihminen vaihtaa herraa. Hänet valtaa Hyvä Jumala ja hänet täyttää Pyhä Henki, joka ei pakota vaan rakkaudella ohjaa ihmistä kohti totuutta ja kasvattaa häntä Jeesuksen Kristuksen kaltaisuuteen.” Kun olet syntynyt Jumalan lapseksi, saat Pyhän Hengen. Tämä Pyhä Henki alkaa muuttamaan sinua Jeesuksen kaltaiseksi. Tämä muuttuminen ei käy yhdessä yössä, vaan pikku hijaa. Jumalan Henki alkaa toimimaan sinunkin kohdallasi.' Tämä muuttuminen voi pysähtyä ja jopa taantua. Näin kävi omalla kohdallani. Lankesin vihaan ja raivoon. Lisäksi muutuin katkeraksi. Tänään suhteeni Jeesukseen on jo kunnossa.

Raamattu sanoo: "Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä."(Gal.5:22-23) Pitääkö meidän ponnistella, että meistä tulee tälläisiä? Vastaus on ei. Nämä piirteet syntyvät meissä pikkuhiljaa. Tosin jotkut ovat jo luonnostaan ystävällisempiä kuin toiset. Toisilla on taas enemmän kärsivällisyyttä kui toisilla. Minun akilleen käntapääni on itsehillintä, jota ajattelen osittain samana kuin itsekuri. Nämä hedelmät kasvavat meissä, jos suhteemme Jeesukseen on kunnossa.

Olen itse haaksirikkoutunut uskonelämässä. Minä lankesin, koska annoin vihalle ja raivolle vallan. Muut synnit seurasivat perässä. Uskoni uudistui vuosi sitten syksyllä. Tajusin, että minun on annettava anteeksi itselleni. Tajusin, että minun on otettava armo vastaan Jumalalta. Hengellinen kasvuni oli pysähdyksissä. Nyt tajusin, että anteeksiantamattomuus on synti. Se on syntiä silloinkin, kun kohteena on oma itse. Sain rauhan takaisin. Suhteeni Jeesukseen parani viime syksynä. Ota sinäkin armo vastaan. Usko, että saat kaikki syntisi anteeksi.

Kun vaellat uskon tietä, on tärkeätä pitää omatunto puhtaana. Siihen on kaksi tapaa: et tee syntiä tai kadut heti kun huomaat tehneesi syntiä. Koska ihminen on syntinen kuolemaansa asti, ainoa tapa on pitää omatunto herkkänä. Aina kun tajuan tehneeni syntiä, kiiruhdan ristin luo ja otan anteeksiantamuksen vastaan. Näin suhteeni Jeesukseen pysyy hyvänä ja minä vaellan valossa.

Lähde: Hiltunen, Paavo. Siunauksia syvyydestä.Päivä..1993




sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Jumalan huolenpito


Älä luota ensisijassa ihmisiin, vaan Jumalaan. Luota enemmän Jumalaan kuin itseesi tai toisiin. Me joudumme elämässä pettymään usein. Olen ollut pettynyt sekä itseeni että toisiin. En ole pettynyt Jumalaan . Jumala on uskollinen silloinkin, kun me olemme uskottomia. Olen tietenkin tuntenut joskus, että Jumala on minut hylännyt. Kuitenkin jälkikäteen olen tajunnut, että Jumala on ollut mukanani koko ajan. Ihmisille voi tulla erämaakokemuksia. Silloin tuntuu kuin Jumalakin olisi hylännyt. Jumala ei ole kuitenkaan hylkäämisen Jumala. Jos uskovatkin sisaret ja veljet hyljeksivät meitä, Jumala ei hyljeksi. Ihmiset katsovat ulkokuorta, mutta Jumala sydäntä.

Oswald Chambers on kirjoittanut: ”Luottamus Jumalaan ensimmäiseksi. Herramme ei luottanut yhteenkään ihmiseen. Siitä huolimatta Hän ei ollut koskaan epäluuloinen, ei katkera, eikä epätoivoinen kenestäkään, koska Hän luotti ensisijassa Jumalaan. Hän luotti täydellisesti Jumalan armon vaikutukseen jokaisen ihmisen kohdalla. Jos luotan ensisijassa ihmisiin, niin lopulta luovun toivosta kaikkien kohdalla ja katkeroidun, sillä olen vaatinut ihmisiltä sellaista, mikä on heille mahdotonta – täydellisyyttä. Älä koskaan luota mihinkään muuhun kuin Jumalan armoon – niin itsesi kuin muidenkaan kohdalla.”

Ihmiset tuottavat meille pettymyksiä. Näin ainakin silloin, kun odotamme heiltä täydellisyyttä. Ihmiset eivät ole täydellisiä. Jos uskot uskovaisten olevan täydellisiä, olet tiellä tuhoon. Petyt uskoviin ja samalla laajennat sen koskemaan Jumalaa. Kukaan uskova ei ole täydellinen. Kukaan ihminen ei voi täyttää sitä kaipausta, jonka Jumala täyttää. Voit luottaa, että Jumala on täydellinen. Elämässä täytyy tietenkin luottaa jonkin verran lähimmäisiin ja itseensä. Elämästä ei tule muuten mitään. Luota kuitenkin ensisijassa Jumalaan ja hänen huolenpitoonsa. Silloin olet hyvissä käsissä.

Jumala opetti israelilaisille luottamusta Häneen. Hän antoi israelilaisille ruokaa vain päivän tarpeiksi. Taivaasta satoi ns. mannaa. Kukin ihminen keräsi päivän annoksen. Ruuasta ei saanut jättää mitään jäljelle seuraavaksi päiväksi, Jotkut eivät totelleet käskyä. Mannaan tuli kuitenkin toukkia yön aikana ja manna alkoi haista. Raamatussa kerrotaan: "Näin he keräsivät sitä joka aamu sen verran kuin kukin tarvitsi. Päivällä, kun aurinko alkoi paistaa kuumasti, se suli." (2. Moos 16:21) He keräsivät kuitenkin kaksinkertaisen määrän ennen sapattia. Lepopäivänä ei kerätty mannaa. Tämä talteen kerätty manna ei pahentunut.

Minäkin saan aina päivän annoksen voimaa Jumalalta. Luotan, että Jumala huolehtii minusta päivän kerrallaan. Kun kirjoitin blogia joka päivä, opin luottamaan Jumalaan. Jumala antoi aina yhden kirjoituksen joka päivä. Lauantaina kirjoitin kaksi blogia. Huomasin, että kirjoitus takkuili sunnuntaisin. Nykyäänkin kirjoitan blogin ennen sunnuntaita, vaikka julkaisen sen sunnuntaina.

Parhaiten luottamus Jumalaan testataan koettelemuksissa, Koettelemukset testaavat uskoamme Jumalan huolenpitoon. Osaanko ottaa kärsimyksenkin Jumalan kädestä? Jumala ei kiusaa ketään. Kuitenkin hän sallii meille tapahtuvan myös pahoja asioita. Jeesus sanoi Pietarille: " Simon, Simon! Saatana on saanut luvan seuloa teitä niin kuin viljaa. Mutta minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi. Ja kun olet palannut takaisin, vahvista veljiäsi."(Luuk.22:31-32) Ensinnäkin Jumala sanoo, että Saatana on saanut luvan. Tärkeintä on säilyttää usko koettelemuksissa. Toiseksi uskon Pietarin pettyneen itseensä. Hän kielsi kolmesti tuntevansa Jeesusta . Hän oli varmasti pettynyt. Jeesus oli kuitenkin uskollinen, eikä Pietarin tarvinnut pettyä Jumalaan.

Kärsimys voi tuottaa jotakin hyvää, Jumala pystyy kääntämään pahatkin asiat hyväksi. Joosef on hyvä esimerkki. Hänen veljensä tekivät hänelle väärin. He myivät Joosefin orjaksi Egyptiin. Kun Joosef oli kohonnut merkittävään asemaan Faaraon hovissa, veljet tulivat ostamaan viljaa. Joosef oli antanut anteeksi veljillleen. Hän sanoi kauniisti: "Älkää olko peloissanne, enhän minä ole Jumala. Te kyllä tarkoititte minulle pahaa, mutta Jumala käänsi sen hyväksi. Hän antoi tämän kaiken tapahtua, jotta monet ihmiset saisivat jäädä henkiin."(1.Moos.50:19-20)

Lähde: Chambers, Oswald. Parhaani Hänelle. Päivä osakeyhtiö. 1991.







sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Kiitollisuus

Jeesus paransi kymmenen spitaalista. Vain yksi palasi kiittämään. Millainen on minun asenteeni arjessa? Olenko kiitollinen vai kiittämätön? Raamattu kehoittaa kiittämään Jumalaa kaikesta siitä hyvästä, mitä Hän on tehnyt ja tekee. Toisaalta on muita ihmisiä, jotka ansaitsevat kiitollisuutemme.
Kiitollinen elämänasenne tekee hyvää myös meille itsellemme. Kiitollisuus pitää katkeruuden loitolla. Katkeruus ja kiitollisuus eivät mahdu samaan sydämeen.

Katkeruus pilaa oman ja toisten elämän. Se myrkyttää elämän. Kiitollisuus taas ravitsee meitä. Olen kiitollinen Jumalalle siitä, että Hän on armahtanut minut. Olen kiitollinen Jeesukselle, että Hän kuoli ristillä minun syntieni tähden. Olen kiitollinen, että joka päivä on armo uusi. Olen kiitollinen Jumalalle, että on katto pään päällä, vaatteet ja ruoka.

Uskomme koetellaan arjessa. Elämä on usein arkista raadantaa. Huippuhetket elämässä eivät kestä kuin hetken. Meidän tulee opetella elämään myös tylsissä olosuhteissa. Arjen keskellä on pieniä asioita, joista voi olla kiitollinen. Oswald Chambers on kirjoittanut hyvin elämästä arjen keskellä:"Suurten vaikeuksien sijasta saa arkinen raadanta minut toisinaan epäilemään Jumalan uskollisuutta. Kun edessäni ei ole vaikeuksien vuorta kiivettävänä – ei näkyä, ei mitään ihmeellistä ja ihanaa, vaan päivästä toiseen samaa arkipäiväistä elämänmenoa, niin voinko silloinkin kuulla Jumalan sanovan: ”En minä sinua hylkää enkä sinua jätä.” Meillä on se käsitys, että Jumala aikoo tehdä jotakin poikkeuksellista, ja että Hän valmistaa ja kouluttaa meitä pikku hiljaa johonkin erikoistehtävään. Mutta kun kasvamme armossa, niin me huomaamme Hänen kirkastavansa itsensä tässä ja nyt, nykyhetken olosuhteissa. Jos pitäydymme Jumalan lupauksen sanoihin, niin saamme mitä hämmästyvintä voimaa ja opimme iloitsemaan arkipäivän tapahtumien keskellä.”

Mihin kiinnitämme huomiomme arjen keskellä? Mitä ajattelemme?  Kirjeessä fiippiläisille sanotaan: "Lopuksi, veljet, ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen."(Filip.4:8) Minulla on taipumus miettiä kaiikkea pahaa. Ajatuksiin tulee menneitä asioita. Sielunvihollinen yrittää tehdä minua katkeraksi. Hän muistuttaa mitä kaikkea pahaa minulle on tehty ja sanottu. Toisaalta sielunvihollinen yrittää saada muistelemaan sitä pahaa mitä itse on tehnyt. Kuitenkin menneisyydesssä on paljon asiota, joita voi hyvällä mielellä muistella.

Aina on yksi asia, josta kiittää ja ylistää Jumalaa arjen keskellä. Tämä se, että nimi on elämän kirjassa. Jeesus kärsi kovat tuskat puolestani. Hän tuli kirotuksi minun tähteni. Hän sai sovinnon aikaiseksi ja minulla on nyt pääsy Isän luo. Voin aina kiittää Jumalaa siitä, että Hän on Herrani ja Vapahtajani.

Lähde: Chambers, Oswald. Parhaani Hänelle. Päivä osakeyhtiö. 1991.