Kiitollisuus

Jeesus paransi kymmenen spitaalista. Vain yksi palasi kiittämään. Millainen on minun asenteeni arjessa? Olenko kiitollinen vai kiittämätön? Raamattu kehoittaa kiittämään Jumalaa kaikesta siitä hyvästä, mitä Hän on tehnyt ja tekee. Toisaalta on muita ihmisiä, jotka ansaitsevat kiitollisuutemme.
Kiitollinen elämänasenne tekee hyvää myös meille itsellemme. Kiitollisuus pitää katkeruuden loitolla. Katkeruus ja kiitollisuus eivät mahdu samaan sydämeen.

Katkeruus pilaa oman ja toisten elämän. Se myrkyttää elämän. Kiitollisuus taas ravitsee meitä. Olen kiitollinen Jumalalle siitä, että Hän on armahtanut minut. Olen kiitollinen Jeesukselle, että Hän kuoli ristillä minun syntieni tähden. Olen kiitollinen, että joka päivä on armo uusi. Olen kiitollinen Jumalalle, että on katto pään päällä, vaatteet ja ruoka.

Uskomme koetellaan arjessa. Elämä on usein arkista raadantaa. Huippuhetket elämässä eivät kestä kuin hetken. Meidän tulee opetella elämään myös tylsissä olosuhteissa. Arjen keskellä on pieniä asioita, joista voi olla kiitollinen. Oswald Chambers on kirjoittanut hyvin elämästä arjen keskellä:"Suurten vaikeuksien sijasta saa arkinen raadanta minut toisinaan epäilemään Jumalan uskollisuutta. Kun edessäni ei ole vaikeuksien vuorta kiivettävänä – ei näkyä, ei mitään ihmeellistä ja ihanaa, vaan päivästä toiseen samaa arkipäiväistä elämänmenoa, niin voinko silloinkin kuulla Jumalan sanovan: ”En minä sinua hylkää enkä sinua jätä.” Meillä on se käsitys, että Jumala aikoo tehdä jotakin poikkeuksellista, ja että Hän valmistaa ja kouluttaa meitä pikku hiljaa johonkin erikoistehtävään. Mutta kun kasvamme armossa, niin me huomaamme Hänen kirkastavansa itsensä tässä ja nyt, nykyhetken olosuhteissa. Jos pitäydymme Jumalan lupauksen sanoihin, niin saamme mitä hämmästyvintä voimaa ja opimme iloitsemaan arkipäivän tapahtumien keskellä.”

Mihin kiinnitämme huomiomme arjen keskellä? Mitä ajattelemme?  Kirjeessä fiippiläisille sanotaan: "Lopuksi, veljet, ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen."(Filip.4:8) Minulla on taipumus miettiä kaiikkea pahaa. Ajatuksiin tulee menneitä asioita. Sielunvihollinen yrittää tehdä minua katkeraksi. Hän muistuttaa mitä kaikkea pahaa minulle on tehty ja sanottu. Toisaalta sielunvihollinen yrittää saada muistelemaan sitä pahaa mitä itse on tehnyt. Kuitenkin menneisyydesssä on paljon asiota, joita voi hyvällä mielellä muistella.

Aina on yksi asia, josta kiittää ja ylistää Jumalaa arjen keskellä. Tämä se, että nimi on elämän kirjassa. Jeesus kärsi kovat tuskat puolestani. Hän tuli kirotuksi minun tähteni. Hän sai sovinnon aikaiseksi ja minulla on nyt pääsy Isän luo. Voin aina kiittää Jumalaa siitä, että Hän on Herrani ja Vapahtajani.

Lähde: Chambers, Oswald. Parhaani Hänelle. Päivä osakeyhtiö. 1991.