Seurakunnalla on
tärkeä tehtävä. Me emme ole yksin iloisamme ja suruissamme.
Jokainen kaipaa ystävää, joka jakaa ilot ja surut. Jokainen kaipaa
rakkautta. Jumalan lapset on kutsuttu toistensa olkapäiksi. Jeesus
on kutsunut meitä rakastamaan toisiamme. Jumalan lapsen elämään
kuuluu ilojen lisäksi suruja. Onko mikään ihanampaa kuin jakaa
toisten kanssa ilot ja surut. Yhteys toisiin Jumalan lapsiin parantaa
meitä. Jos meillä on hyvä yhteys toisiin, se parantaa sisäisiä
haavoja. Pietari on kirjoittanut: ”Ja lopuksi: olkaa kaikki yksimielisiä, jakakaa toistenne ilot ja surut, rakastakaa toisianne ja olkaa hyväsydämisiä ja nöyriä.”(1.Piet.3:8)
Todellisuus on
kuitenkin joskus toisenlainen. Me emme olekaan yksimielisiä, vaan
riitelemme toistemme kanssa. Me emme osaakaan jakaa toisten iloja ja
suruja. Me emme olekaan hyväsydämisiä ja nöyriä. Kun uskova
sisar tai veli kohtelee meitä väärin, se tuntuu todella pahalta.
Se on kuin joutua omiensa ampumaksi sodassa. Tätä ampumista ei
tehdä ehkä tahallaan. Se kuitenkin sattuu enemmän kuin jos
vihollinen olisi ampunut.
Etsi sopivaa
seurakuntaa. Etsi hyvää yhteyttä toisiin lampaisiin. Älä luovuta
ennen kuin löydät paikkasi. Jos olet pettynyt omiisi, älä anna
pettymyksen tappaa itseäsi. Anna anteeksi ja etsi oma paikkasi.
Ennen kaikkea pyri olemaan sellainen lammas kuin haluaisit muiden
lampaiden olevan sinulle. Lammaslaumassa on turvallisempaa kuin
yksin. Me olemme luotuja olemaan laumassa. Kysymys on vain oman
laumansa löytämisessä. Kukaan ihminen ei ole täydellinen. Älä
odota muilta liikoja. Ainoastaan Jeesus Kristus on täydellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti