Job sairastaa. Hän on pelkkää luuta ja nahkaa. Hampaatkin paljastuvat ikenien alta. Hän löyhkää. Tässä ei ole koko kärsimys. Perhe, ystävät ja tuttavat ovat hylänneet hänet. Hän on täysin yksin. Muukalaiset, jotka Job otti kattonsa alle, ovat unohtaneet Jobin. Kun Job kutsuu palvelijaa, palvelija ei tule. Lapset (ei omat) ilkkuvat myös Jobia, kun Job nousee seisomaan.
Jobista tuntuu, että Jumalakin vainoaa häntä. Tämä ei ole totta, mutta niin Job kuitenkin tuntee. Kuitenkin Job sanoo heti perään uskontunnustuksensa: "Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä." Job kertoo, että hän haluaisi jo kuolla ja nähdä Jumalan.
Ihmiset pitivät Jobia syyllisenä kohtaloonsa. Job puolustautui: "Pelätkää toki miekkaa! Tuollainen kovuus on synti, joka ansaitsee kuoleman, Muistakaa: on olemassa tuomari."(Job.19:29) Job oli oikeassa, sillä hän ei kärsinyt syyllisyyden takia. Lopulta Jumala paransi Jobin. Tämä tapahtui sen jälkeen kun Job oli rukoillut ystäviensä puolesta. Job sai kaksin verroin kaikkea, mitä hänellä oli ennen ollut. Job antoi myös veljilleen, sisarilleen ja entisille ystävilleen anteeksi. Tämä käy selväksi siitä, että he aterioitsivat yhdessä. Tällä kertaa ystävät ja sisarukset rohkaisivat Jobia ja antoivat myötätuntoa onnettomuuksien vuoksi.
Jobin kertomukseen sisältyy opetus anteeksiantamisesta. Job hylättiin yksinäisyyteen, mutta hän antoi anteeksi .Kärsimyksen keskelläkin Job uskoi lunastajansa elävän ja kaipasi Jumalan näkemistä rajan tuolla puolen. Job oli oikeassa: Jumala sanoo viimeisen sanan maan päällä. Kertomus ei anna selkeätä kuvaa miksi Job kärsi. Jumala salli tämän kärsimyksen. Jumala ei kuitenkaan vainonnut Jobia niiin kuin Job luuli. Kun Jumala vihdoin vastasi Jobille. Job vastasi Jumalalle: "Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut. Sen tähden minä häpeän puheitani ja kadun niitä tomussa ja tuhkassa."(Job.42:5-6)
Minäkään en tiedä syytä omaan kärsimykseeni. Tiedän, että lunastajani elää ja sanoo maan päällä viimeisen sanan. Olen joskus ajatellut kuin ystävät Jobista: minun täytyy olla syyllinen. Toisaalta en ajattele muista psyykkisesti sairaista, että he olisivat syyllisiä omaan sairauteensa. Tälläinen ajatus tuntuu vastenmieliseltä ja loukkaa psyykkisesti sairastuneita.
Lisäys 10.8.2016: Sairaus voi olla toki myös kuritusta Jumalalta. Me emme saa kuitenkaan alkaa osoittelemaan sormella toisiamme. Jobin ystävät väittivät Jobin kärsimyksen ja sairauden olevan Herran kuritusta. Se ei kuitenkaan ollut sitä. Päinvastoin Job oli ollut Jumalan mielen mukainen mies. Jobin sairaus oli sielunvihollisen aiheuttama. Jumala kuitenkin asetti sielunviholliselle rajat.
Oikeastaan ei ole tarpeellista aina tietää syytä. Tärkeintä on sairaana kääntyä Jeesuksen puoleen. Jeesus voi auttaa. Ota Jobista mallia! Vaikka hän valitti kohtaloaan, hän ei luopunut uskostaan."Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä."(Job.19:25)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti