Lähimmäinen

Tämän sunnuntain evankeliumiteksti kertoo köyhästä leskestä. Leski laittoi uhriarkkuun kaksi pientä lanttia. Monet rikkaat antoivat paljon, mutta Jeesus huomasi lesken lahjan. Jeesus sanoi opetuslapsilleen:"Totisesti: tämä köyhä leski pani uhriarkkuun enemmän kuin yksikään toinen. Kaikki muut antoivat liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hänellä oli, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi."(Mark.12:43-44) Meidän lahjamme arvo riippuu siis siitä, kuinka paljon omistamme. Esimerkiksi kymmenen euroa on pieni raha usealle, mutta toisille se on suuri summa. Sata euroa on jollekin pieni raha ja toiselle suuri.

Kun annamme rahaa, se ei meitä pelasta. Me emme voi ostaa taivaspaikkaa. Kuitenkin Jeesus kehottaa antamaan. Kun annamme rahaa, toteutamme rakkauden kaksoiskäskyä: "Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi." Toisaalta Paavali kirjoitti korinttolaisille: "Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi."(1.Kor.13:2) Meidän motiivina tulisi olla rakkaus. Tämä pätee kaikkeen muuhunkin kuin rahan antamiseen. Oswald Chambers on kirjoittanut: "Paavalin päävaikuttimena ei ollut rakkaus ihmisiin, vaan rakkaus Jeesukseen Kristukseen. Jos työskentelemme ihmiskunnan hyväksi vain humanitäärisista syistä, murrumme nopeasti paineen alla, sillä ihmiset ovat usein kiittämättömämpiä kuin koirat. Mutta jos motiivinamme on rakkaus Jumalaan, ei minkäänlainen kiittämättömyys voi estää meitä palvelemasta lähimmäisiämme."

Motiivina tulisi olla siis rakkaus Jeesukseen. Tämä rakkaus ei tee lähimmäisille mitään pahaa. Kaikki käskyt sisältyvät rakastamisen käskyyn. Mitä on rakkaus? Paavali kirjoittaa rakkaudesta: "Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa. "(1.Kor.13:4-8)

Rakkaus on siinä, että Jumala on ensin rakastanut meitä. Tämä rakkaus herättää vastarakkautta. Miten voimme sitten rakastaa Jumalaa? Me voimme rakastaa Jumalaa, rakastamalla lähimmäisiämme. Me emme tee näitä tekoja siksi, että ihmiset kiittäisivät meitä. Tälläinen olisi väärä motiivi. Me emme toimi myöskään säälistä. Sääli ja rakkaus on eri asia. Sääliessä olemme toista ylempänä. Kukaan ei halua sääliä, mutta kaikki haluavat rakkautta.(Lisäys 10.8.2016 . En ole enää varma siitä, että sääli olisi huono asia. Raamatun mukaan Jeesuskin tunsi sääliä ihmisiä kohtaan. Esimerkiksi Matt.9:36)

Jeesus varoitti tekopyhyydestä. Hän kehoitti antamaan almut köyhille salassa. Jeesus sanoi: "Kun siis autat köyhiä, älä toitota siitä niin kuin tekopyhät tekevät synagogissa ja kujilla, jotta ihmiset kiittelesivät heitä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet."(Matt.6:2) Jumala ei palkitse niitä, jotka tekevät hyvät työnsä vain saadakseen kiitosta. Jeesus kehoitti auttamaan niin ettei vasen käsi tiedä mitä oikea tekee. Oikea motiivi on auttaa köyhiä on rakkaus ja halu miellyttää Jumalaa. Tämä halu miellyttää Jumalaa ei ole kuitenkaan raskasta suorittamista ja halua olla parempi mitä on. Halu miellyttää Jumalaa perustuu siihen, että on saanut Jumalalta rakkautta. Tämä rakkaus herättää vastarakkauden.

Paavali kirjoitti korinttilaisille siitä, kuinka tärkeätä on antaa. Kun annamme rahaa tai jotain muuta lähimmäisille, tämä hyvä tulee jotenkin myös takasin. Paavali kirjoitti: "Muistakaa tämä: joka niukasti kylvää, se niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se runsaasti niittää."(2.Kor.9:6) Paavali ei kuitenkaan halua, että kukaan antaa pakosta tai vastentahtoisesti. Paavali kehoittaa antamaan sen verran kuin on mielessään päättänyt. Hän kirjoittaa, että iloista antajaa Jumala rakastaa. Kaksi asiaa on tärkeätä antamisessa. Ensinnäkin on oltava oikea motiivi eli rakkaus Jeesukseen.Motiivina ei saa olla se, että saa ihmisiltä kiitosta ja huomiota. Toiseksi antaminen pitäisi peustua vapaaehtoisuuteen ja iloon. Mitään ei tarvitse tehdä vastentahtoisesti.

Lähde: Chambers, Oswald. Parhaani Hänelle. Päivä osakeyhtiö. 1991.