"Kaikki eläimet voi ihminen kesyttää ja onkin kesyttänyt, nelijalkaiset, linnut, matelijat ja meren eläimet, mutta kieltään ei yksikään ihminen pysty kesyttämään. Se on hillitön ja paha, täynnä tappavaa myrkkyä."(Jaak.3:7-8)
Olen käytännössä oppinut, että kieli on täynnä tappavaa myrkkyä. Minua on satutettu sanoilla ja minä olen satuttanut sanoilla. Enemmän minua harmittaa se, että oma kieli on ollut tappavaa. Sanoilla voi haavoittaa, ellei peräti tappaa. Tämän tietävät kaikki, joita on kiusattu työpaikoilla tai koulussa. Sanat voivat haavoittaa niin paljon, että sisimpään sattuu vuosien kuluttuakin.
Kun on loukannut toista sanoilla, sanoja ei saa enää takaisin. Jumala tulee murheelliseksi, kun satutamme toisiamme. Voin pyytää apua Jumalalta, jotta Hän kesyttäisi kieleni. Jumala ei halua, että puhumme toisistamme pahaa ja loukkaamme toisia. Vaikka pyysin anteeksi ja sain anteeksi, tunnen oloni kusipääksi. Olen helpottunut, että sain anteeksi. Olen käynyt kovan koulun läpi. Itsetuntemukseni on kasvanut. Nyt tiedän mihin kieleni pystyy.
Minun täytyy kuitenkin antaa anteeksi myös itselleni. Anteeksiantamattomuus on synti. Tämä koskee myös itselle anteeksiantamista. Kun tajusin tämän, iso kivi vierähti sydämeltä pois. Joskus on vaikea ottaa armoa vastaan. Joskus on vaikea antaa itselle anteeksi, vaikka on saanut anteeksi joltakin ihmiseltä. Anteeksiantamus on kuitenkin tärkeää, jotta hengellinen elämä pysyy kunnossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti