”Sinä muutit itkuvirteni karkeloksi,
riisuit yltäni suruvaatteen ja puit minut ilon pukuun. Siksi minä
laulan sinulle kiitoslaulun, laulan koko sydämestäni enkä vaikene.
Herra, minun Jumalani, sinua minä ylistän nyt ja aina. (Ps.
30:12-13)
Tunnen taas iloa. Tunne ei johdu
olosuhteista tai täyttyneistä toiveista. Olen iloinen, että uskoni
on uudistunut. Tunnen taas samaa rauhaa ja iloa kuin ennen
sairauttani. Miksi olen iloinen? Sen tähden, että uskon Jeesukseen.
Elämälläni on tarkoitus.
Jostain syystä en tunne enää niin
voimakasta yksinäisyyttä kuin ennen. Ihmiset ympärilläni eivät
ole lisääntyneet tai vähentyneet aikoihin. Koin sairauteni aikana
voimakkaan yksinäisyyden ja epätoivon. Nyt minulla on taas toivoa.
Jumala on riisunut yltäni suruvaatteen ja pukenut minut ilon pukuun.
Haluan psalminkirjoittajan tavoin ylistää Jumalaa koko sydämestäni
ja laulaa kiitollisena Hänelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti