”Mitä teettekin, tehkäää se
täydestä sydämestä, niin kuin tekisitte sen Herralle ettekä
ihmisille.”(Kol. 3:23)
Luther on kirjoittanut: ”Saarnaaja ei
saa välittää siitä, kiitetäänkö vai pilkataanko häntä, vaan
hänen tulee etsiä yksin Jumalan kunniaa ja ihmisten autuutta.”
Mielestäni tämän voi laajentaa koskemaan kaikkia taivaan
kansalaisia ja heidän elämäänsä.
Haluan miellyttää Jumalaa.
Itsetuntoni ei ole kuitenkaan kiinni siitä pilkataanko ja
haukutaanko minua. Minä itseasiassa pelkään ehkä enemmän
kiitosta, koska se voi nousta päähän. En tosin nauti siitäkään,
että olen pilkan kohteena. Tuomas Kempiläinen on kuitenkin
oikeassa: ”Suuri sydämen rauha on sillä, joka ei murehdi
kehumisesta eikä moitteista. Jos omatuntosi on puhdas, sinun on
helppo olla tyytyväinen ja rauhallinen.”
Tärkeätä on pitää omatunto
puhtaana ja viedä synnit heti ristille. Itsetuntoni on juurtunut
siihen, että olen Jumalan lapsi ja yhteydessä Jeesukseen
Kristukseen. Saan välillä kiitosta ja välillä pilkkaa, mutta se
on vain elämää.
Lähteet:
Luther, Martti:Jalokivikokoelma:Teksti
vuoden jokaiselle päivälle. SLEY-kirjat.2003.
Verraton tie:Kahdentoista viikon
hartauskirja.Kirjaneliö.1995.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti