”Pitäkää huoli siitä, ettei
yksikään hukkaa Jumalan armoa eikä mikään katkeruuden verso
pääse kasvamaan ja tuottamaan turmiota, sillä yksikin sellainen
saastuttaa monet.”(Hepr.12:15)
Olen käynyt kovan taistelun
katkeruutta vastaan. Mistä olisin katkera? Ensinnäkin psyykkinen
sairauteni on ollut kova pala hyväksyä. Monet asiat, mitkä minulle
on tapahtuneet. Rukoilin nuorena uskovaisena hyvää työpaikkaa ja
hyvää aviopuolisoa. Minulla ei ole kumpaakaan.
Olen nyt alkanut hyväksyä tilanteeni.
Olen jopa hyväksynyt sen, etten ehkä koskaan saa kumppania. En ehkä
koskaan saa työtä. Olen kuitenkin iloinen siitä, että psyykkinen
kuntoni on alkanut parantua. Osaan arvostaa paranemista, sillä tiedän millaista on olla sairas.Suuri ilonaihe on se, että
uskonelämäni on uudistunut.
Ymmärrän kyllä katkeria. Joskus maailma
kohtelee niin, että on helppo katkeroitua. Kuitenkin tyytyväinen mieli antaa kantajalleen siunauksen. Urho Muroma on kirjoittanut hyvin: "Olkoot syyt mitkä tahansa, kuitenkin totta on, että ellemme pääse täysin tyytyväiseen mielentilaan kaikissa elämämme olosuhteissa, emme saa kokea sitä täyttä siunausta, jonka Herra sittenkin on varannut jokaiselle meistä."
Lähde: Muroma, Urho ja Honkanen Eino J. Täyttä elämää: Sana vuoden jokaiselle päivälle .Uusi Tie. 2004.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti