"Jos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki muutkin jäsenet, ja jos yksi jäsen saa osakseen kunniaa, iloitsevat kaikki muutkin sen kanssa. Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen."(1. Kor.12:26-27)
Taivaan kansalaiset muodostavat Kristuksen ruumiin eli seurakunnan. Jokaisella on oma paikkansa tässä ruumiissa. Jokaisella on omat lahjansa ja tehtävänsä. Kaikki eivät voi olla silmää, kättä jne.
Paavali kirjoittaa, että yhden kärsiessä koko ruumis kärsii. Yhden saadessa kunniaa, kaikki jäsenet iloitsevat. Meidän ei pitäisi olla kateellisia toisille, vaan iloita toisten puolesta.
Ruumiin jäsen on kuollut, ellei hän ole yhteydessä Jeesuksen ruumiiseen. Jos sormi irtoaa kädestä, se on kuollut. Jos silmä otetaan pois kasvoista, se ei enää näe. Irtonainen korva ei kuule, eikä irtonainen jalka kävele. Me siis tarvitsemme yhteyttä elävään ruumiiseen. Me tarvitsemme yhteyttä toinen toisiimme ja Jeesukseen. Kukaan ei voi itse päättää mikä jäsen ruumiissa on. Jumala on itse antanut meille paikkamme.
Paavali kirjoittaa, etteivät kaikki ole apostoleja, profeettoja, ihmeiden tekijöitä. Kaikilla ei ole parantamisen lahjaa, eivätkä kaikki puhu kielillä tai tulkitse tälläisiä kieliä. Hän kirjoittaa kuitenkin: "Mutta tavoitelkaa kaikkein arvokkaimpia armolahjoja! Nyt minä osoitan teille tien, joka on verrattomasti muita parempi"(1. Kor. 12:31) Paavali kirjoittaa seuraavassa luvussa, että armolahjat ovat turhia ilman rakkautta. Rakkaus on suurinta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti