"Vielä teille on opetettu nämä isille annetut käskyt: "Älä tee väärää valaa" ja "Pidä. mitä olet Herralle luvannut.".Mutta minä sanon teille: Älkää vannoko lainkaan. Älkää taivaan kautta, sillä se on Jumalan valtaistuin, älkää maan kautta, sillä se on hänen jalkojensa koroke, älkää Jerusalemin kautta, sillä se on suuren kuninkaan kaupunki. Älä myöskään vanno pääsi kautta, sillä et pysty muuttamaan ainuttakaan hiustasi mustaksi etkä valkoiseksi."(Matt.5:33-36)
Minulla on ollut tapana lupailla liian herkästi asioita sekä Jumalalle että ihmisille. Raamattu neuvoo, ettei pitäisi vannoa mitään eikä lupailla Jumalalle. Olen kuullut hyvän neuvon. Sen mukaan kannattaa lupailla mahdollisimman vähän ja tehdä enemmän. Toinen osapuoli ilahtuu, kun teemme hyviä asioita hänelle. Kukaan ei loukkaannu, kun lupauksia ei pystytäkään pitämään.
Nykyään sanon aika usein, etten lupaa mitään. Vaikka tarkoitus olisi pitää lupaus, se monesti voi unohtua. Jotkut lupaukset ovat sellaisia, ettei itsellä olekaan voimaa pitää niitä. Tästä esimerkkinä on oma tupakanpolttoni ja sen lopettaminen. Haluaisin pitää lupaukseni, mutta vielä se ei ole onnistunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti